Haluan ihan ensimmäisenä sanoa, että otsikon dramaattisuudesta huolimatta nämä paranormaalit kokemukset, jotka tulen teille seuraavaksi jakamaan, ovat tosia. Kyseessä ovat minun omat kokemukseni vuosien takaa. En nyt muista aivan dokumentaarisen tarkasti miten ja milloin nämä "ilmiöt" tapahtuivat, mutta omasta mielestäni oleellisen sekä kaikkein tärkeimmän eli MITÄ TAPAHTUI!?
Olin tosiaan hyvin pieni, kun tämä... muistaakseni ensimmäinen kokemus tapahtui. Eli kyseessä saattoi myös olla oman vilkkaan mielikuvitukseni tekemä kepponen. Muistan sen kuitenkin melkein yhtä hyvin, kuin se olisi tapahtunut eilen. Vaikka olinkin niin nuori, muistan lähes päivän selvästi sen kuinka todellisesta se tuntui. Tai vasta jälkeenpäin asiaa pohtiessani, tajusin, että siinä oli jotain hyvin hämmentävää! Ja antakaas, kun kerron, mistä on kyse:
Äitini oli tapahtuma-aikaan työmatkalla ja oltiin siis isän, sekä isosiskon kanssa kolmistaan kotona. Me asuttiin silloin eri talossa, kuin nykyään... ja uskon, ettei se teitä tämän enempää kiinnostakaan :D. Mutta te tiedätte pienet lapset; pelkkä vuorokausikin ilman äidin huomiota oli tuskaa! Ei nyt ihan hirveän kamalaa tuskaa minulle, koska en ollut kuitenkaan enää NIIN nuori... eli joku 5-6-vuotias? Olin muistaakeni ehkä 7- tai 8v. Kuitenkin sen verran vanha, että olin oppinut erottamaan fatkan fiktiosta. Ja ehkä sen takia tämä tapahtuma on jäänyt vaivaamaan minua tähän päivään saakka...
Olin kylpyhuoneessa pesemässä hampaita. Isäni ja isosiskoni olivat silloin joko keittiössä tai olohuoneessa. Ja siinä meidän entisessä kämpässä oli suhteellisen pitkä matka olohuoneesta kylppäriin, joka oli meillä eteisen vieressä kotiovesta päin katsottuna oikealla puolella (kuten meillä nykyisessäkin kämpässä xd). Näillä tiedoilla te ette oikeastaan tee mitään, mutta pitäkää nämä kuitenkin varmuuden vuoksi mielessänne tämän tarinan edetessä.
Minulla oli hieman äitiä ikävä ja minä vain odotin, että hän tulisi kotiin. En kuitenkaan sentään itkenyt tai mitään. En oikeastaan edes muista, mitä minä sillä hetkellä ajattelin (no sh*t Sherlock XD), mutta yhtäkkiä, kun olin huuhtelemassa suutani lavuaarin yllä, kuulin aivan selvästi terävän, jokseenkin äidiltä kuulostavan äänen sanovan:
"Jultsu!"
Se kuullosti ihan siltä, kuin joku... äitini, olisi seissyt aivan vieressäni kylpyhuoneen ovella, jonka olin siis jättänyt auki. En niinkään säihkähtänyt ääntä... kenties sen takia, kun olin niin nuori ja tyhmä? En tiedä. Ja tässä vaiheessa on kai hyvä todeta, että Jultsu oli siis minun lapsuuden ajan lempinimeni, jota pääsääntöisesti minun perheeni ja sukulaiseni käyttivät. Käännyin äänen suuntaan enkä (yllätys yllätys) nähnyt ketään. Kävelin kylpyhuoneen ovelle ja jostain kumman syystä vastasin äänelle: "Mitä?", ihmettelemättä asiaa yhtään sen kummemmin. Ja melkein heti sen jälkeen, siis AIVAN SELVÄSTI, yhtään liioittelematta, kuului ääni, joka sanoi todella masentavan kuuloisesti:
"Ei mitään..."
Se oli erilainen ääni, kuin aikaisemmin. Se kuulosti enemmän isältäni, mutta sävy oli paljon masentuneempi ja surullisempi... ainakin asiaa jälkeen päin muisteltuna. Ja minä tosiaan luulin, että se olisi ollut isäni. En yhtään ihmetellyt asiaa koko sinä iltana. Hampaitten pesun jälkeen minä vain vaihdoin yökkärin ja menin nukkumaan. En kysynyt isältäni asiasta, en puhunut kenellekään tapahtuneesta. En pitänyt sitä mitenkään outona silloin. En vaivannut päätäni asialla pitkiin aikoihin sen jälkeen. Vasta myöhemmin vanhemmalla iällä, aloin tajuamaan, että siinä oli jotakin todella häiritsevää... ja pelottavaa..! En ollut kuullut mitään muuta, kuin ne äänet. En ollut nähnyt ketään, en ollut kuullut, että joku olisi kävellyt minun luokse tai minusta pois päin. Eikä se ääni olisi voinut kuulua niin selvästi, jos isä olisi tosiaan sanonut sen lyhyen lauseen... melkein viiden metrin päästä olohuoneesta! Ääni nimittäin kuului ihan nenäni edessä... aivan, kuin joku olisi sanonut sen vain kahdenkymmenen sentin päästä minusta... vaikkei siellä oikeasti ollutkaan ketään, vai..?
Tapahtumasta on tosiaan niin kauan aikaa, etten välttämättä muista aivan dokumentaarisesti, miten se oli tapahtunut, mutta olen melko varma, että kutakuinkin näin se meni. Ja se tosiaan saattoi myös olla mielikuvitukseni tuotetta. En muistellut asiaa pitkiin aikoihin. Vasta sitten, kuin koin vastaanlaisen tapahtuman muutamia vuosia myöhemmin meidän uudessa kämpässä... asia palautui mieleeni kirkkaana ja todella karmivana lapsuuden muistona..!
Taisin olla joku 11-12-... ehkä jopa 13-vuotias, kun oltiin jälleen isän ja isosiskon kanssa keskenämme kotona. Äiti ei tällä kertaa ollut työmatkalla, vaan pelkästään ylitöissä. Olin sen verran vanha silloin, etten mitenkään erikoisemmin ikävöinyt äitiä. Harrastin silloin piirtämistä suurella innolla. Piirtelin vain kaikessa rauhassa keittiössä samalla, kun siskoni oli huoneessaan ja isä taas vessassa, sillä hetkellä.
En taaskaan muista, mitä ajattelin silloin, mutta olin niin keskittynyt piirtämiseen, etten olisi mitenkään voinut kuvitella sitä, mitä kuulin. Vaikkei kukaan muu sitä kuullutkaan, niin se tuntui niin todelliselta, ettei se mitenkään olisi voinut olla kuviteltua... ainakaan kokonaan... tai sitten minulla vain yksinkertaisesti viiraa päässää pahemman kerran xd.
Olin siis piirtelemässä kaikessa rauhassa keittiössä. Sisko oli huoneessaan ja isä juuri mennyt vessaan. Siinä ajassa sitten kuulin päivän selvästi, kuinka meidän kotiovemme olisi avautunut ja sulkeutunut, minkä jälkeen kuulin jälleen kerran äidiltä kuulostavan äänen huutavan eteisestä:
"Moi!"
Vastasin tervehdykseen ja riensin lähes heti näyttämään piirrustustani... en kenellekään?! Eteinen oli tyhjä. Olin todella hämmentynyt, sillä olin aivan varma, että olin kuullut äidin tulevan kotiin. Isä tuli silloin vessasta ja kysyin häneltä, tuliko äiti kotiin. Isä katsoi minua ihmeissään ja vastasi kieltävästi. Äiti ei kuulemma ollut tulossa vielä moneen tuntiin. Se oli hyvin outoa; olin aivan 100% varma, että kuulin äidin äänen. Minulla oli ajatukset täysin piirrustuksissani, joten se ei olisi voinut mitenkään taas olla mielikuvituksen tuotetta, eihän..? Toki olin myös ainoa, joka tämän oli kuullut. Mutta en silti pysty uskomaan, että olisin voinut kuvitella kaiken. Se kuullosti niin todelliselta... ja tämän jälkeen muistin sen aikaisemman tapauksen edellisestä kodistamme vuosien takaa. Näillä kahdella oli joitakin yhtäläisyyksiä toisiinsa..!
En ole näiden kahden tapauksen jälkeen ainakaan muistaakseni enää kuullut tai kokenut mitään vastaavaa. Kuten aikaisemmin sanoinkin, nämä saattoivat olla myöskin vain omaa mielikuvitustani... mutta se vain jotenkin tuntui liian todelliselta ollakseen kuviteltua... en tiedä. Spekulointeja vain, mutta olisi silti ihan mukava tietää, minkä tai kenen äänen minä sitten kuulin, jos kuulin? Olivatko ne ääniä tuonpuoleisesta? Yrittikö henkimaailma ottaa minuun yhteyttä... esittämällä vanhempiani? Tai tässä tapauksessa... äitiäni?!
Onko teillä ollut yliluonnollisia tai paranormaaleja kokemuksia? Tai uskotteko tämänkaltaisiin tapahtumiin? Olisi hauska kuulla muidenkin tarinoita, jos sellaisia on. Kertokaa myös, mitä piditte tästä postauksesta. Näin vanhemmalla iällä on tullut muutaman kerran todistettua jotain sellaista, mitä ei täysin pysty tieteellisesti todistamaan, mutta kyse ei ole tällä kertaa ollut mistään äänistä. En osaa oikein itse sanoa varmasti uskonko minä täysin tällaiseen yliluonnolliseen roskaan, mutta näiden omien kokemuksien takia uskallan epäilevästi sanoa, että kyllä jonkinlaista tähän maailmaan kuulumatonta energiaa on pakko olla olemassa (lainaus Linda Ekrothin Storytime-videosta). En ole kuullut mitään normaalista poikkeavaa näiden kahden tapahtuneen jälkeen... enää koskaan...
