Tervehdys!
Tätä aihetta olen oikeastaan pyöritellyt mielessäni jo melko pitkään - useammankin kuukauden ajan jo oikeastaan. Syy miksi haluan kirjoittaa juurikin tästä, on se, että haluaisin korjata ihmisten väärinkäsityksiä, ennakkoluuloja ja sitä miten he suhtautuvat kauhuteemaan taiteena.
Tarkoitukseni ei ole tietenkään missään nimessä pakottaa ketään tykkäämään kauhusta, vaan ennemminkin saada ihmiset hieman laajentamaan taidenäkemyksiään, suhtautumistaan niin itse taiteenmuotoon, kuin siitä pitäviin ihmisiin. Kun on henkilö, joka esimerkiksi tykkää piirtää/maalata vaikkapa verta, kuolleita ruumiita, aaveita ja muita pelottavia asioita, hänet leimataan automaattisesti seonneeksi kauhufriikiksi tai muuksi vastaavaksi. Hänen oletetaan nauttivan vaikka ihmisten tappamisesta oikeassa elämässä tai korkeintaankin haaveilevan sellaisesta viattoman veren vuodatuksesta yms. Toki minä ymmärrän, että sellaisen raa'an kuvan näkeminen nostattaa helposti epämiellyttäviä ajatuksia ja useinhan maalauksilla taiteilijat ilmaisevat itseään. Ilmaisevat itseään joo, mahdollisesti - mutta se ei ole sama, kuin että he näyttäisivät todellisen luontonsa tai kertoisivat faktoja itsestään. Ennemminkin maalauksilla ilmaistaan sitä, mikä kiinnostaa taiteilijaa ja minkä tyyppiset teokset ovat eniten hänen mieleen.
Se on oikeastaan sama asia, että tykkää kauhuelokuvista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisi itse olla vaikkapa elokuvan pääantagonisti, joka yleensä on jonkinlainen tappaja tai murhaaja. Se on itseasiassa sama asia, tykkääkö vaikka romanttisista komedioista enemmän tai vähemmän. Yhtälailla rakkaus, hauskuus, iloisuus, surumielisyys, masentuneisuus, yksinäisyys ja rauhallisuus esimerkiksi ovat taiteenmuitoja siinä missä pelko/kauhukin. Eli se mitä yritän sanoa, on, että kauhu ei ole mikään sekopäitten keksimä sairas vitsi, vaan yksi luovan taiteen muodoista.
Raa'at, ahdistavat tai jollain tavalla kammoksuttavat kuvat sekä maalaukset kiehtovat joitain ihmisiä tavalla tai toisella. Jotkut haluavat esimerkiksi tuntea adrenaliinin kehossaan katsellessaan näitä kauhuelementein maustettuja teoksia, kun taas toiset eivät välttämättä edes näe niissä mitään pelättävää, ja pitävät niistä nimenomaan sen takia. Se, että osaa luoda aidosti tunnelmaa herättävän, karmean teoksen, vaatii jo aika paljon tietoa sekä taitoa alasta. Taiteenhan on tarkoitus herättää ihmisissä erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Ja kauhuteeman on suurimmilta osin tarkoitus herättää ihmisissä edes vähän pelkoa. Herkimmät ihmiset ahdistuvat välittömästi ja heistä saattaa tulla jopa vainoharhaisiakin. Ei siinä mitään, sillä kauhustahan ei tarvitse tykätä. Mutta jotkut siitä tykkäävät yhtälailla, kun toiset tykkäävät esimerkiksi vaikka rakkausteemasta taiteena.
Pointtini onkin yksinkertaisuudessaan se, että te jotka ette kauhusta niinkään välitä, älkää heti tuomitko sellaisia ihmisiä, jotka sitä aidosti rakastavat. Älkää olettako heidän olevan mitään hulluja sarjamurhaajia tai muuten vain mielenterveydellisen hoidon tarpeessa olevia potilaita. Koska minullekin tuli tähän aiempaan kauhutarinoista kertovaan postaukseen tässä muutama kuukausi sitten kommentti, missä seisoi vain tällainen lyhyt ja ytimekäs lause: OLET SEKAISIN.
Tällaisia kommentteja me kauhunystävät kuulemme harva se päivä. Mutta millä tavalla olemme sekaisin? Mikä tekee meistä sekopäitä? Sekö, että tykkäämme katsoa, lukea, kuunnella tai itse luoda pelotteluun tarkoitettua sisältöä? Oliko Halloween-juhlapäivän keksijät olleet joitain hulluja friikkejä? Ovatko kauhukirjailijat sekopäitä? Kirjoittavatko he omasta elämästään kirjoissaan? Kirjoittavatko he faktoja itsestään? Ovatko kauhuelokuvien parissa työskentelevät ihmiset sekaisin? Onko pääantagonistia näyttelevä ihminen oikeasti niin hullu, kuin mitä hän esittää olevansa? Onko ohjaaja, käsikirjoittaja tai tuottaja sekaisin? Onko kauhutarinoiden keksiminen, kirjoittaminen ja julkaiseminen hulluutta? Onko kauhua herättävien asioiden käsitteleminen automaattisesti hulluutta?
Miten itse vastaisisin kysymykseen: "onko kauhusta pitäminen hulluutta?" Oma vastaukseni on, että EI OLE.
Kauhu ei ole hulluutta, vaan taidetta, joka kiehtoo sekä kiinnostaa tiettyjä ihmisiä, kuten esimerkiksi minua :)!
Hyvä pointti
VastaaPoista