Jo hyvin nuoressa iässä halusin katsoa elokuvia, joissa olisi edes vähän jännitystä. Pidin kyllä lapsille tarkoitetuista leffoista, mutta nähtyäni elokuvan Coraline ja toinen todellisuus, tajusin että kauhu ja jännitys on se minun juttuni.
Elokuva on vielä monen vuoden jälkeenkin hiuksia nostattava, kun katsoin sen pari kertaa uudestaan. Siitä kaikki lähti.
Ennen Coralinea olin kuitenkin katsonut Monsteri talon, joka sekin on aika pelottava elokuva. Sitä ei suositella alle 11 vuotta täyttäneille. Katsoin sen 7-8-vuotiaana isosiskoni ja hänen kaverinsa kanssa.
Sitä minä todenteolla pelkäsin ja ihan syystä. Näin painajaisen ja katsoin elokuvan vielä monta kertaa sen jälkeenkin. Pienistä humoristisista kohtauksista huolimatta itse suosittelisin elokuvaa yli 13-vuotiaille. Tämä elokuva ei kuitenkaan siinä vaiheessa vielä innostanut minua katsomaan oikeita kauhuelokuvia.
Ensimmäinen oikea kauhuelokuva, jonka katsoin joskus 10-11-vuotiaana oli Kauna. Se on tai oli ainakin siihen aikaan todella suosittu ja pelätty leffa, varmaankin päähahmon karmean ulkonäön ja käyttäytymisen vuoksi. Silloin en kyllä nähnyt painajaisia, mikä oli hämmentävää. Toisin sanoen minä ihastuin todella paljon koko elokuvasarjaan, vaikka samalla olin myös ensikertaa aidosti peloissani.
Kesti vuoden ennen kuin löysin netistä Kauna 3:sen, tai minä ja kaverini löysimme sen, ja vaikka emme ehtineet katsoa sitä loppuun, katsoin sen sitten kotona yksin. Vaikka minua pelotti niin samaan aikaan olin utelias. Elokuva oli omalla kauhealla tavallaan todella hyvä ja kaikista kolmesta osasta ehdottomasti pelottavin.
Kuitenkin minun mielestä parhain osa kokonaisuudessaan oli 2-osa, jossa sen lisäksi että oltiin monessa eri paikassa, toisin kuin muissa osissa, myös juoni oli hyvä. Tässä osassa selvisi enemmän asioita ja heräsi vastauksia moniin kysymyksiin. Eikä elokuva ollut pelkästään säikyttelyä, niin kuin ensimmäisessä ja kolmannessa osassa. Elokuvaan pystyi myös eläytymään ja se on tosiaankin mukaansatempaava, omalla karmivalla tavallaan.
https://www.flickr.com/photos/53918137@N06/4986224202
http://psimovie.com/the-grudge-3.html
Olin jonkin aikaa täysin ihastunut haamuelokuviin, mutta sitten siinä joskus 12-13-vuotiaana alkoivat myös sarjamurhaaja-elokuvat vetää minua puoleensa. Saw 7 3D taisi olla se ensimmäinen. Olin vuokrannut jonkun lastenelokuvan yhtenä viikonloppuna ja samaan aikaan siskoni oli vuokrannut edellä mainitun kauhuelokuvan.
En oikein tarkalleen muista miten päädyin katsomaan, sen mutta olen melko varma että siskoni oli tullut minun huoneeseeni kysymään, että halusinko katsoa kyseisen elokuvan. Siihen aikaan vanhempani eivät antaneet minun katsoa mitään elokuvaa, jonka ikäraja on 16 tai enemmän. Siitä huolimatta olin melko innostunut ja enempiä miettimättä laitoin levyn koneeseen. Elokuva ei ollut niinkään pelottava, mutta todella hyvä ja kun slasher-elokuva olikin kyseessä, niin oli se aika ällökin. Mutta onhan se ällöttäväkin tavallaan yksi karmivuuden muoto.
Toinen sarjamurhaaja-elokuva, jonka katoin, oli Scream 4. Se taisi olla joskus niihin aikoihin, kun vanhempani antoivat minun viimein katsoa kyseisiä elokuvia ja tämän edellä mainitun olimme yhdessä kaverini kanssa vuokranneet, kun olin hänen luonaan yötä. Silloin taisin olla 13-14-vuotias.
Ei tämäkään elokuva ollut kovinkaan pelottava, mutta kuten jo osaatte varmaankin jo arvata, pidin siitä TODELLA paljon.
Siitä sitten alkoi kunnon kauhuelokuvien fanitus! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti