Kauhu on inspiraationi lähde: Ensimmäiset kauhutarinat

https://www.pinterest.com/pin/154389093449309313/

Joskus ekalla luokalla lyhyet kauhutarinat olivat suosittuja ainakin meidän kaveripiirissämme. Yleisin tarina oli sellainen jossa esiintyi mielisairaalasta karannut hullu pelle, joka sitten tunkeutuu nuoren tytön (tai pojan) kotiin tappaen tämän. Silloin se oli pelottavaa, mutta nykyään aika hauskaa ja näiden pelle-tarnoiden takia aloin vihata pellejä todella paljon.

http://kauhublogi.blogspot.fi/2014/03/ikkuna.html

Taas vanhemmalla iällä, kun aloin enemmän käyttää tietokoneita, etsin netistä kaikenlaisia kauhutarinoita, jotka olivat lapsellisiin pelle-tarinoihin verrattuna pitkiä, kammottavia ja enemmän realistisia.

Ensimmäinen tarina, jonka luin, oli Hauta-arkku-nimisellä nettisivustolla. Siinä nuori tyttö kokeilee spiritismi-lautaa ja kokee sen jälkeen mitä kauhistuttavimpia asoita, sekä surullisimpia menetyksiä. Loppua kohden tarina tosiaan oli enemmän surullinen, kuin pelottava, mutta se ei tehnyt tarinasta missään nimessä huonompaa. Samalta sivulta löysin lisää, hieman pelottvampia tarinoita ja ryhdyin lukemaan sitten seuraavaksi niitä.

http://www.paranormal360.co.uk/10-terrifying-true-life-ouija-board-stories-youll-ever-read/

Monien etsintöjen jälkeen päädyin lopulta Kauhublogi-nimiseen nettisivustoon, jossa todenteolla on lukemisenarvoisia tarinoita. Ja jos en sitä aikaisemmin maininnut niin minusta kauhutarinat ovat nykyään parempia, kuin elokuvat. Jotenkin minä vain eläydyn paremmin siihen, että luen tekstiä ja ajattelen itse mielessäni tapahtumapaikan, -ajan sekä henkilöt ja näiden mielentilat. Se on vain jotenkin minusta paljon parempaa ja pelottavampaa. Varsinkin jos kuuntelee samalla jotain pelottavaa musiikkia, kuten minä yleensä, niin se tuntuu silloin entistä tunnelmallisemmalta.

Palaten vielä tähän Kauhublogi-sivustoon, niin siellä ei oikeastaan ole lainkaan ylläpitäjien omia tarinoita, vaan lähinnä todeksi väitettyjä asioita ja sekä niinkin jännällä nimellä kutsuttuja kertomuksia, kuin creepypastoja.

Creepypastat ovat tavallaan aika samanlaisia, kuin normaalit kauhutarinat, mutta monikin asia tekee niistä täysin erilaisia; ensinnäkin ne ovat maailmanlaajuisesti erittäin tunnettuja, eikä kirjoittaja ole yleensä tiedossa ja toiseksi, useimmat tarinat, kuten todella suosituksi "nettihitiksi" kutsuttu Slenderman, ovat kuuleman mukaan kenties todellisiakin. Tällaisia "todellisia" creepypastoja kutsutaan myöskin urbaaneiksi legendoiksi. Itse kyllä uskon yliluonnollisuuksiin omien kokemuksien kohdalla, mutta kaikki asiat eivät ihan tunnu tarpeeksi järkeviltä ollakseen totta. Itse en pidä itseäni hulluna, sillä on moni muukin ainakin väittänyt kokevansa jotakin yliluonnollista ja ihmisethän saavat uskoa mihin haluavat. Olen kuitenkin myös sen verran realistinen, että erotan kyllä faktan fiktiosta.

Yleisin syy Creepypasta-tarinan suosioon on lähinnä creepypasta-hahmo, ei niinkään itse tarina (aina). Usein hahmon ulkonäkö, luonne, sekä tietysti alkuperä ovat niitä asoita, jotka yleensä nostavat creepypastojen suosiota. Slendermanin lisäksi ehkä tunnetuimpia ja myös omia suosikkejani ovat mm. Naurava Jack ja Jeff the killer.